Ja miksiköhän? No siihen löytyy monta monituista, aikamoista syytä: olen osa yhtä maailman suurimmista ryhmistä, jota koskee samat ongelmat kuin näitä kaikkia muita: rakastan kuumaa kaakaota, ja juon sen kermavaahdolla, en voi vastustaa uusia korviksia, ja löpinät pois, kun tulee puhe syystakeista! Naiset, naiset, se kauniimpi sukupuoli, ne keinuvat, pinnalliset, hihittelevät, päiväkirjaa kirjoittavat olennot, heihin kuulun! Enkä kestä sitä, että naiset puhuvat keskenään tyyliin: "ja taas oli tiskit tiskaamatta", tai "hän ei avannut minulle ovea"! Näistä EI pääse eroon, eikä tämä blogi ole niiden terrorisointia varten, ja EI, tämä ei ole myöskään tampoonien piilopaikkoja neuvova käsikirja, mutta TOIVON pyhästi, että tämä blogi osaa nauraa. Hihitellä oikein.
Mutta täytynee vähän tehdä tunnustuksia; Mimsu, se taidan olla minä, olen parikymmen- vuotias, urbaaniksi muuntautuva punapää (tahtoisin kovasti sanoa noin, ja nyt SAAN, koska minulla on raitoja. Punaisia raitoja!!). Tahtoisin osata tehdä turbaanin, paistaa sydämenmuotoisia lettuja. Tai siis tahtoisin, että unelmieni lihaksikas uros paistaisi ne letut ja tarjoilisi vaikka vattujen kanssa. Säilytän muotikuvastoja niiden ilmestymisen jäkeen, ja kirjoitan niihin olevinaan hassuja kommentteja, kuten: "vaariskin käyttäis", ja luen niitä seuraavana vuonna. Ja älkää yrittäkö, SE ON hauskaa.
Sitten se pommi: olen kihloissa. Näppärää: saan vuokrat, ajetut partajouhet, tiskit- kaiken kivan- puolikkaana. Minulla on vasemmassa nimettömässä rinkula, jota pidän varsin kauniina, ja tähän kaikkeen sisältyy yksi kappale lihaksia, koiraita, joka kertoo joka päivä rakastavansa minua. Hmm, nautin siis suomennettuna elämästäni varsin rinnakkaasti. En uskalla sanoa Hänestä enempää, tai kohta tämä blogi alkaa vaikuttaa liian imelältä ollakseen minun. Asiaan.
Ajat sinkkuna ovat alkaneet maistua puulta, sehän ei tietenkään johdu kumppanista- kuin pallo jalassa <3, mutta ei myöskään estä tapaamasta ihania naisia, ystäviä, joita ilman monet itkut olisi vuodatettu turhaan. Joka tiistai tahdon luoda oman carriemomentini istumalla kahvilaan leidieni kanssa, ja jaan viikon sydäntä kutkuttavimmat haasteet heidän kanssaan. Siitä, miten tapasimme, kauanko ollaan oltu kimpassa, saa tietoa myöhemmin, mutta tässä kohtaa riittänee, että kerron olevani SeVarattu. SV on ehkä tylsin bileseura, huonopäisin fisunpyytäjä, romantiikan nälkäisin, mutta ennen näitä: rutinoitunein rusina. MUTTA, koska tämä ei ole matematiikkaa, (olen luonnonoikku!!!) täytyy mainita, että hurjastelen naisteni kanssa latella, ja joskus juon jopa espresson.
Tämä rustaus on sitä varten, että motiivini olisi nyt sitten puitu, yksi tuoli lisätty pöytään. Teretulemast vain, kaikki "tämän" ryhmän edustajat, eikä tästä välttämättä kuumetta tulisi kumppaneillekaan. Jaha, minun aikani on tullut lopettaa ja siirtyä takaisin mielenkiintoisen työni pariin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti